25 touko Viestinnän ammattilainen on määrätietoinen monitaituri

Vuosi toisensa jälkeen useat vastavalmistuneet antavat palautetta siitä, miten yliopisto-opiskelu ei anna tarpeeksi valmiuksia työelämään ja miten monien oleellisten käytännön taitojen opettelu jää pitkälti omalle kontolle. Tämä on arkipäivää myös viestinnän alalla. Vaikka maisterit työllistyvät keskimäärin hyvin ja viestinnän alan työpaikkojen määrä on viime vuosina kasvanut runsaasti, viestinnän opiskelija ei voi tuudittautua turvallisuuden tunteeseen. Nykypäivän alati muuttuvassa työmaailmassa ei pärjää, ellei ole valmis tekemään töitä pysyäkseen kehityksen aallonharjalla.

Tämä konkretisoitui itselleni selaillessani viestinnän alan työpaikkailmoituksia. Aloin keräämään listaa siitä, mitä sellaisia taitoja työelämä meiltä vaatii, joita emme pääse yliopistokoulutuksen puolesta riittävästi kehittämään. Listasta tuli jo alle parinkymmenen ilmoituksen selaamisen jälkeen hengästyttävän pitkä, ja vaikka itsellä on vielä opiskeluvuosia enemmän edessä kuin takana, alkoi pieni tuskanhiki nousemaan otsalle valmista listaa lukiessa. ”Sisällönhallintajärjestelmät, koodaus, johtamiskokemus, animointi…” Olen minäkin alan itselleni valinnut, huhhuh.

Alan uudet tuulet vaativat aktiivisuutta

2000-luvulla alkanut vauhdikas teknologian kehittyminen on tuonut omat haasteensa myös viestinnän koulutukselle, sillä teknologian kehittyessä viestintäkanavat muuttuvat ja monipuolistuvat, ja koulutuksen on vaikea (ehkä suorastaan mahdotonta) uudistua samassa tahdissa. Myös viestinnän työn luonne on viime vuosina muuttunut, ja sen tärkeyttä on alettu noteeraamaan paljon laajemmin kuin ennen. Tämän myötä viestinnän ammattilaisuus on työmarkkinoilla painava meriitti, joka tuo mukanaan entistä monipuolisempia vastuualueita. Bongasinkin keräämästäni listasta useamman sellaisen kohdan, joita tuskin olisi löytynyt kymmenen vuotta sitten kerätystä samankaltaisesta listasta. Tällaisia asioita olivat esimerkiksi:

• hakukone- ja muu digitaalinen markkinointi
• videoiden editointi ja animointi
• sosiaalisen median kanavien analytiikan, algoritmien ja luonteen ymmärrys, sekä vahva näkemys niiden optimoinnista
• Adobe Creative Cloudin käyttö
• ymmärrys ROI:sta (Return of Investment) eli sijoitetun pääoman tuotosta (häpeäkseni jouduin googlaamaan, mitä termi oikein tarkoittaa…)

Viestinnän ammattilaiselta vaaditaan kattavaa ja oivaltavaa näkemystä niin somekanavien käytöstä kuin visuaalisuudesta, sekä taitoa tuottaa yhtenäistä sisältöä monilla eri tavoilla. Valitettavasti yliopiston kurssitarjottimelta puuttuu edelleen kurssi Viestinnän ammattilaisuus nykypäivänä, joten alan vauhdikkaan uudistumisen mukana pysyminen vaatii niin opiskelijalta kuin jo valmistuneelta työelämässä olevalta paljon omatoimisuutta ja aktiivisuutta.

Viestijältä odotetaan aktiivisuutta myös työn ulkopuolella. Twitterissä on otettava kantaa polttaviin puheenaiheisiin, LinkedInissä taas täytyy jakaa nerokkaita postauksia työelämästä (luonnollisesti muotoiltuna niin, että algoritmit priorisoivat niitä). Instagramiakin pitäisi ehtiä päivittämään, jotta voin esitellä visuaalista puoltani. Huh.

Itse koen, että aktiivisuus henkilökohtaisilla sometileillä on erityisen tärkeää työuraansa vasta aloittavalle viestijälle, jolle ei ole vielä ehtinyt työkokemuksen kautta kertyä näyttöjä viestinnän ammattilaisuudesta. Tämän puolesta puhui myös se, että osassa lukemistani työpaikkailmoituksista pyydettiin hakemuksen ja CV:n lisäksi lähettämään hakijan kolme suosituinta somepostausta.

Ammattilaiseksi ei kasveta yhdessä yössä

No miten ihmeessä viestijöillä riittää aika tähän kaikkeen? Pitäisi suorittaa tutkinto, mutta sen ohella myös opetella taittamaan, koodaamaan, animoimaan, käyttämään analyysityökaluja, kehittämään verkkosivuja ja vielä jossain välissä päivittää omia sosiaalisen median tilejä kuin rautainen ammattilainen. Viestinnän alalle hakeutuvan on hyvä tiedostaa se, että tämä ala vaatii omaa aikaa ja omaa aktiivisuutta, eikä viestinnän ammattilaisuutta pysty niin sanotusti jättämään työpaikalle työpäivän päätyttyä.

Lukiessani keräämääni listaa läpi uudestaan ja uudestaan korostuu mielestäni se, miten myös viestinnän työtä on tehtävä intohimosta. Ilman mielenkiintoa sekä aitoa halua oppia ja kehittyä harva jaksaa alkaa perehtymään hakukonemarkkinoinnin, sisällönhallintajärjestelmien tai verkkosivukoodaamisen syvimpiin saloihin. Intohimon ja aidon kiinnostuksen myötä myös listan ensivilkaisun aiheuttama tuskanhiki väistyy ja sen tilalle tulee malttamaton ja innostunut fiilis: haluan jo päästä oppimaan noita kaikkia asioita, mistähän sitä oikein aloittaisin! Taidanpa sittenkin olla oikealla alalla.

Vilma Hovi
Reettorit ry
puheviestinnän toisen vuoden opiskelija, Tampereen yliopisto