18 elo Huomio ja näkyvyys visuaalisessa kulttuurissa

Kuvat ovat ympärillämme kaikissa mahdollisissa ympäristöissä. Toisin kuin aikaisemmin emme kuitenkaan ole pelkkiä kuvamateriaalin vastaanottajia, vaan myös sen aktiivisia tuottajia. Kuvien merkitys kasvaa kaikissa modernin yhteiskunnan kerroksissa. Kaikkien merkittäviksi toimijoiksi haluavien on astuttava kuvan tuottamisen maailmaan ja tultava kuvaksi. Nähdyksi tuleminen tapahtuu huomion kautta. Ja sen mahdollisuudet moninkertaistuvat lukuisilla kuvan tuottamisen ja jakamisen välineillä. Tällöin kuitenkin kilpailee kaikkien muiden samat mahdollisuudet omaavien kanssa. Kuvattu materiaali muodostaakin varsinaisen visuaalisten ärsykkeiden hyökyaallon. Syntyy visuaalisen kulttuurin määrittävä ilmiö: kilpailu huomiosta.

Sosiaalisen median ja verkostojen maailmassa uusi tapa sanoa tuttu asia ja nokkela päähänpisto voivat tehdä julkaisusta hitin.

Eivätkä pelkästään ihmiset kilpaile huomiosta, vaan niin tekevät myös järjestöt, sosiaaliset liikkeet, yritykset ja esimerkiksi julkinen hallinto. Huomiotta jääminen hävittää nekin kommunikaation ja median todellisuudesta. Visuaaliseen kulttuuriin pääsee sisään kiinnittämällä julkinen huomio itseensä. Yleensä noteerataan tavallisesta poikkeava, oli se sitten väri, ääni, muoto tai vaikka erilainen tapa pukeutua tai käyttäytyä. Sosiaalisen median ja verkostojen maailmassa uusi tapa sanoa tuttu asia ja nokkela päähänpisto voivat tehdä julkaisusta hitin.

Kuvallisen materiaalin tuottaminen

Nykyiselle visuaaliselle kulttuurille on ominaista, ettei pelkästään kuvien määrä ole kasvanut, vaan myös kuvallisen ilmaisun laatu on muuttunut. Suuri osa maailman väestöstä näkeekin itsensä myös kuvallisen kulttuurin tuottajana. Digitaalisen valokuvauksen ja kamerakännyköiden yleistyminen hälventää kuvan tuottajan ja kuluttajan välistä rajaa. Kuvattava henkilö siirtyy millä tahansa hetkellä toiselle puolelle kameraa. Kamerakännykkä tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuden tuoda jokin marginaalinen tapahtuma tai ilmiö näkyväksi: näkemämme kuvat tsunameista, kansannousuista, poliitikoista ja terroristi-iskuista ovat yhä enemmän tavallisen ohikulkijan kuvaamia. Ammattivalokuvaaja on tähän verrattuna harvoin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Dokumentoidun materiaalin valtava määrällinen kasvu alleviivaa nyky-yhteiskuntaa koskevaa väittämää, että vain valokuvatut tai filmatut ilmiöt ovat olemassa. Taho, jota kamera ei ikuista, voi täten jäädä tyystin kommunikaatioyhteiskunnan ulkopuolelle. Kaikkia toimijoita sitoo kilpailu huomiosta.

Vuorovaikutukseemme vaikuttaa kasvavalla tavalla kasvotusten olemista täydentävä ”face-to-screen”, ”kasvot ruudussa-vuorovaikutus”. Ruutu on myös keino paeta yhteistä tilaa ja elävää kommunikaatiota siinä. Se kääntää vuorovaikutuksen osaksi mediavirtaa, joka lähes kaikilla on jatkuvasti mukana älypuhelimen muodossa. Huomion saaminen elävässä tilassa vaatiikin aikaisempaa enemmän energiaa ja vaivannäköä.

Mitä jaetaan?

Pelkkä läsnäolo ei riitä kiinnittämään toisten huomiota. Sosiaalinen media antaa mahdollisimman laajan katsojajoukon lisäksi mahdollisuuden seurata omaa suoriutumista palautteen tai tykkäysten perusteella. Ollakseen sosiaalisesti tehokasta mediapainotteisen itseilmaisun tulee löytää tiensä laajaan julkiseen näkyvyyteen. Jokainen julkisesta huomiosta kilpaileva ulostulo yrittää olla ”se ohittamaton”. Henkilökohtaisella tasolla sosiaalisen median profiilin ylläpito voi olla vaikka sitä, että kerromme muille kirjoista, joita olemme lukeneet tai tapahtumista, joihin olemme ottaneet osaa. Kiinnostusta on pidettävä yllä jatkuvilla ulostuloilla. Rajallisen huomion maailmassa sosiaalisen median sisältöjen on oltava nokkelia ja aidosti uutta luovia.

Kamera näyttää vain joitain huoneen osia – tai se on päällä vain kun näin valitaan. Vähintäänkin pieni osa henkilökohtaista halutaan pitää suojassa.

Vaikka näyttäisi, että yksilön intiimit ulostulot näyttävät paljaan ja suoran kuvan hänen yksityiseen tilaansa, rajaus on kuitenkin aina olemassa. Kamera näyttää vain joitain huoneen osia – tai se on päällä vain kun näin valitaan. Vähintäänkin pieni osa henkilökohtaista halutaan pitää suojassa. Sosiologi Ervin Goffmanin sanoja mukaillen on olemassa näyttämö ja takahuone, jossa halutaan levätä edes hetki. Onko näennäisen avoin näkyvyys yksityiseen jopa tapa pitää yllä oikeasti yksityistä tilaa?

Visuaalisen kulttuurin sosiologiset hahmot: tähti ja tirkistelijä

Valokuva: Adam Bielawski

Schroer väittää, että visuaalisen kulttuurin aika on luonut vanhojen sosiologian tuntemien hahmojen tai arkkityyppien lisäksi uusia, joista aikaisemmin mainitut tähti ja tirkistelijä ovat merkittäviä. Tähdelle on ominaista kyky imeä häntä seuraavan yleisön huomio yhä uudelleen ja houkutella apajalle uusia kiinnostuneita. Ja tähdestä muodostuu huomion takuutuote – kaikki haluavat osansa tähden mukanaan tuomasta huomiosta – onhan se usein silkkaa taloudellista voittoa. Tähti tv-ohjelmassa takaa katsojaluvut ja tähti otsikoissa takaa lehden tai muun journalistisen tuotteen myynnin. Ja kaikki tähdessä on kiinnostavaa: uutiset naimisiinmenoista, harrastuksista, rikkeistä ja lomamatkoista sekä toki ammatilliset saavutukset. Yleisö hakee vimmaisimmin juuri kuvamateriaalia kaikista näistä.

Youtuben kaltaisten liikkuvaa kuvaa ikuisesti kierrättävien palveluiden myötä mikään mikä on koskaan lähetetty ei milloinkaan katoa kokonaan.

Jo menneeseen aikaan jäänyt asema huomion ja suosion keskipisteenä olemisesta voi toimia riittävänä käyntikorttina ns. uudelle tulemiselle, joita esimerkiksi rock-tähdet harrastavat. Tämä pätee lyhyemmällä ja pidemmällä aikajänteellä – huomion kehän ulkopuolelle jääminen tapahtuu aina vain toistaiseksi. Youtuben kaltaisten liikkuvaa kuvaa ikuisesti kierrättävien palveluiden myötä mikään mikä on koskaan lähetetty ei milloinkaan katoa kokonaan.

Nykypäivänä tähtiä on koko joukko ja kirjo – ja heitä on myös enemmän kuin vuosikymmeniä sitten. Jo aikaa sitten oli luontevaa korottaa julkisuuteen tähtireporttereita, tähtitaiteilijoita tai tähtiohjaajia. Sosiaalisen median alustat nostavat kenet tahansa nokkelaa ja taitavaa sisältöä tuottavan henkilön jonkinasteisen julkkiksen asemaan.

Tirkistelijä taas ylittää rajoja. Hän haluaa päästä yksityisen puolelle, häntä ei kiinnosta julkinen ulostulo, vaan se mitä halutaan jättää sen ulkopuolelle. Nykykulttuurissa mahdollisuus tirkistelyyn käy harvinaisemmaksi – rikottavia rajoja ei aikaisemmalla tavalla ole. Tirkistely katoaisi lopullisesti yksityisyyden katoamisen ohella. Koko ilmiö onkin muutoksessa – tirkistelystä katoaa hämyisyys ja siitä tulee hyväksytty sosiaalisen toiminnan muoto. Tirkistelyn kulttuuri syntyy joka paikassa olevan kuvaavan ”silmän” eli kamerakännyköiden ja webcamien avulla. Visuaaliseen kulttuuriin kuuluu tirkistelevän katseen muuttuminen tavalliseksi ja ei niin kovin erikoiseksi. Enää ei nimittäin pelätäkään katseen kohteeksi joutumista, vaan juuri ohitetuksi tulemista.

Pakotettu sisällyttäminen ja ulossulkeminen

Jatkuvasti ja pakolla tapahtuvaa julkisen katseen alle saattamista kutsutaan pakotetuksi sisällyttämiseksi, ”forced inclusion”. Tästä tunnettuja esimerkkejä löytyy kirjallisuudessa Orwellin romaanissa ”1984” ja Foucault’n tekstissä ”Tarkkailla ja rangaista”. Foucault maalaa kuvaa valvonnasta, jonka tarkoituksena on jatkuvan esilläolon avulla saada aikaan hyvää ja kunnollista käyttäytymistä. Jatkuva näkyvyys saadaan aikaan erilaisilla rakennetun ympäristön ratkaisuilla. Orwell taas visioi kuvan totalitaarisesta valtiosta, jolla on erilaisten valvontamekanismien kautta kaikkinäkevä silmä. Nykyaikainen tiedonkeruu toki ylittää tekniikoissaan Orwellin ideat. Ei ole niinkään yksittäisiä tahoja, jotka vastaisivat tiedunkeruusta, vaan olisi osuvampaa puhua kaikista valvomassa kaikkia. Valvonnan ja tiedonkeruun verkko on monisyinen ja kulkee kaikkiin suuntiin. Jos et ole seurattu tai valvottu, sinulla ei ole merkitystä.

Rocinha, Brasilian suurin favela

Kaikissa yhteiskunnissa on omat osa-alueensa, joita ne eivät halua avata tai näyttää globaalille yhteisölle – otetaan tästä esimerkiksi brasilialaiset favelat ja niiden ja Rion olympialaisten ongelmallinen suhde. Ulossulkeminen on monesti systemaattista ja tiedonvälityksen omistajasuhteiden keskittyessä se on myös tehokasta. Syyksi ulossulkemiselle voi riittää habitus ihmisen ollessa vanha, sairas tai ruma tai vaikka ihmisen poliittinen suuntaus – häntä ei haluta mukaan vallankäyttöön. Perinteisesti kohtelemme ”epähenkilöinä” esimerkiksi lapsia, palvelushenkilökuntaa tai vaikkapa mielenterveyskuntoutujia. Työntekokin voi olla likaista, rumaa ja aliarvostettua ja se on tarkoituksella suljettu piiloon – tällöin henkilön näkymättömyys on myös jokapäiväinen pakko.

Jälkimodernia aikaa tutkinut sosiologi Zygmunt Bauman kirjoittaa, että ”mitä kovaäänisempää, huomionhakuisempaa ja järkyttävämpää sen parempi (…) Julkisen huomion tylsistyessä yhä rikkaampaan ilmiöiden kirjoon vain eilisen järkytyksiä suuremmat järkytykset ovat tarpeeksi voimakkaita keskittämään sitä.”

Idean merkitys

Visuaalisen informaation maailmassa on omat pelisääntönsä. Turvallinen viestintä hukkuu massaan ja todelliset onnistumiset syntyvät rajoja rikkomalla.

Olennaista on siis se vaatimus, minkä moderni kommunikaatioyhteiskunta asettaa toimijoilleen. Jos haet merkityksellistä asemaa yhteiskunnallisella tai taloudellisella tasolla, sinun on kilpailtava huomiosta muiden samankaltaisten toimijoiden kanssa. Tässä visuaalisen informaation maailmassa on omat pelisääntönsä. Turvallinen viestintä hukkuu massaan ja todelliset onnistumiset syntyvät rajoja rikkomalla. Voitaisiin puhua myös idean aikakaudesta: sosiaalisen median meemitkin pelaavat nimenomaan nokkelalla ja osuvalla idealla – visuaalisuuden ollessa karkean rajamailla. Sliipattu, varman päälle pelaava ja teknisesti tyylipuhdas viestintä voi taas jäädä osaksi median kohinaa, joka ei lopulta kiinnitä kenenkään huomiota. Viestintätoimistojen maailmassa tämä tarkoittaa, että ydinviestin ja kekseliäiden kampanjoiden suunnitteluun tulee erityisellä tavalla keskittyä ja rakentaa visuaalisuus tämän ympärille, eikä toisinpäin.

Blogiteksti pohjautuu Markus Schroerin tieteelliseen artikkeliin Visual Culture and the Fight for Visibility ja sisältää myös kirjoittajan omaa pohdintaa.